cytokinejä

Cytokinejä ovat pienikokoiset proteiinit, joita erittävät monet solutyypit immuunijärjestelmässä. Ne toimivat solujen välisinä signaalimolekyyleinä ja säätelevät sekä tulehdusvasteita että kudosten aineenvaihduntaa pieninä määrinä.

Tyypillisesti cytokinejä tuotetaan immuunisoluista, kuten makrofageista, T- ja B-lymfosyyteistä sekä dendriittisoluista, mutta myös muilta kudoksilta tulevat solut voivat tuottaa niitä. Ne voivat toimia autokraattisesti, parakriinisesti tai endokriinisesti.

Signaalinsaajilla sytokiinit sitoutuvat spesifisiin reseptoreihin ja aktivoivat signaalipolkuja, kuten JAK-STAT, MAPK ja PI3K-Akt, johtaen geeniekspression muutoksiin ja solujen toiminnan säätelyyn.

Klassisesti niihin jaetaan ryhmiin kuten interleukiinit (esimerkiksi IL-1, IL-6, IL-12), interferonit (IFN-α, IFN-γ), TNF-tekijät, kemokiinit ja kasvutekijät (esim. GM-CSF).

Toiminnoiltaan cytokinejä on valtavasti: ne säätelevät sekä primaaria että adaptiivista imunvastetta, vaikuttavat tulehduksen voimakkuuteen, immuunisolujen erilaistumiseen ja kudosparantumiseen sekä osallistuvat hematopoieesiin ja angiogeneesiin. Ominaispiirteisiin kuuluu pleiotropia ja redundanssi—samalla sytokiinilla voi olla useita vastetta ja useat sytokiinit voivat aiheuttaa saman vasteen.

Kudosten tulehdukselliset ja autoimmuunivauriot sekä sytokiinimyrskyt ovat kliinisiä teemoja. Cytokinejä käytetään terapiana (esim. interferonit, IL-2, GM-CSF) ja niiden toimintaa estävät biologiset lääkkeet (TNF-inhibiittorit kuten infliksimabi tai adalimumabi) hoitavat autoimmuunisairauksia. Tutkimuksessa niiden määritys ja toiminnallinen merkitys mitataan useilla menetelmillä, kuten ELISA- ja multiplex-testeillä sekä signaalointianalyyseillä.