colorimetrisessä

Colorimetrisessä tarkoitetaan värejä mittaavien ja kuvaavien mittausten teoriaa ja käytäntöä. Sen tavoitteena on määrittää väreihin liittyvät fyysiset ja visuaaliset ominaisuudet numeerisesti, jotta värit voidaan toistaa, vertailla ja hallita erilaisissa medioissa ja laitteissa.

Perusperiaate on mitata valon spektrinen koostumus ja muuntaa se näköaistin kuvaamiin arvoihin. Väriä kuvataan tavallisesti kolmen tristimulus-arvon avulla, X, Y ja Z, jotka saadaan käyttämällä väriyhteensopivia funktioita x̄(λ), ȳ(λ), z̄(λ). Taustalla ovat CIE:n 1931 -standardin valokäyrät sekä tarkka havainnointiin perustuva malli.

Käytännössä colorimetria hyödyntää spektrofotometrejä ja spektrifotometrejä sekä kolorimetrejä. Näillä laitteilla mitataan valon spektri-energian jakaumaa (tai kohteen heijastusta/läpinäkyvyyttä) ja muunnetaan se device- ja havaintoyhteensopiviksi koordinaateiksi.

Yleisiä väriarvoja ovat CIE XYZ sekä sen muokatut tilat CIELAB ja CIELUV, jotka kuvaavat väriä ja mahdollistavat erojen mittaamisen. Väriä voidaan verrata ΔE -arvolla, ja erilaiset laskukaavat (esim. CIE76, CIE94, CIEDE2000) korostavat perceptuaalista eroa.

Colorimetria on keskeinen osa värihallintaa ja laadunvarmistusta grafiikassa, tulostuksessa, valaistuksessa sekä tutkimuksessa. Standardit pohjautuvat CIE- ja ISO-työhön, ja käytössä ovat muun muassa CIE 1931 XYZ -tilat sekä erilaiset illuminantit (esim. D65) ja 2°/10° havainnoitsijat.