bipolaareja

Bipolaareja (bipolaariset mielialahäiriöt) ovat mielenterveyden häiriöitä, joissa mielialan jaksottainen vaihtelu depressiosta maniaan tai hypomaniaan on keskeinen piirre. Tyyppiesimerkkejä ovat bipolaarinen mielialahäiriö I, jonka jaksot voivat sisältää täysimittaisia maniajaksot (ja mahdolliset depressiiviset jaksot), sekä bipolaarinen mielialahäiriö II, jossa esiintyy hypomanisia jaksoja ja depressiivisiä jaksoja. Cyclothymia on lievempi, krooninen muoto, jossa oireet ovat vajaavaikuttavia mutta jatkuvia.

Oireet: mania/hypomaniaan liittyy lisääntynyt energian tarve, nopea puhe ja ajatusten virtauksen nopeus, levottomuus sekä harkitsematon käytös; depressiivisissä jaksoissa on usein surullisuutta, energian puutetta, univaikeuksia ja toivottomuutta. Mielialan vaihtelut voivat heikentää arkipäivän toimintakykyä, työtä, opintoja ja ihmissuhteita.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon ja kriteereihin (DSM-5-TR/ICD-11). Hoito on usein pitkäaikaista ja koostuu lääkehoidosta sekä psykososiaalisesta tuesta. Lääkkeistä käytetään mielialan stabiloitajia (litium, lamotrigiini, valproaatti) sekä antipsykootteja; antidepressantteja voidaan harkita varoen. Psykoterapiaan kuuluvat kognitiivinen käyttäytymisterapia, interpersoonallinen rytmoterapia sekä perhekeskeinen terapia. Rytmin säännöllisyys, riittävä uni ja terve elämäntapa tukevat hoitoa.

Ennuste vaihtelee; oikea-aikainen hoito ja säännöllinen lääkehoito voivat vähentää jaksojen tiheyttä ja parantaa toimintakykyä. Mielenterveysongelmaan liittyy itsemurhariski, erityisesti depressiivisissä jaksoissa, joten hoitoon tulisi sisällyttää riskien arviointi ja tuki.