biostratigrafiassa

Biostratigrafia on stratigrafian ala, joka käyttää fossiileja kerrostumien iän määrittämiseen ja kerrostumien välisten suhteiden selvittämiseen eri paikoissa. Keskeinen periaate on fossiilisen ilmentymän aikakausien järjestys: tietyt lajit esiintyvät lyhyellä aikavälillä ja katoavat sen jälkeen, mikä mahdollistaa biozoneiden muodostamisen ja kerrostumien korrelaation maantieteellisesti.

Keskeisiä käsitteitä ovat indeksi-fossiilit eli fossiilit, joiden levinneisyys on lyhyt ja alueellisesti rajallinen, sekä biozonit, jotka määritellään näiden fossiilijoukkojen esiintymisen perusteella. Biozoneja voidaan luokitella eri tavoin, ja niiden avulla voidaan asettaa kerrostumille aikajaksoja. Tärkeä osa on myös ensimmäisen ja viimeisen esiintymän ajankohtien merkitseminen, eli FAD ja LAD, joiden avulla rajataan biozonin kesto.

Biostratigrafian työvaiheet etenevät näytteenotosta fossiilien tunnistamiseen ja kerrostumien aikajärjestyksen ja -rajojen määrittämiseen. Kerättyjen tietojen perusteella rakennetaan korrelaatioita alueittain ja aikajaksoittain. Menetelmät voivat täydentää muita ajoitusmenetelmiä, kuten radiometristä datingia ja magneettistratigrafiaa, tarjoten kokonaisvaltaisen suhteellisen aikamallin.

Sovellukset ovat keskeisiä: ne ovat tärkeitä öljy- ja kaasualan geologiassa, mineraaliesiintymien paikantamisessa sekä palaeogeografian ja stratigrafian tutkimuksessa. Biostratigrafian rajoitteita ovat fossiilisten jäänteiden säilymisen variabiliteetti sekä paikallinen vaihtelu, jotka voivat vaikuttaa biozoneiden määrittämiseen ja korrelaatioon. Silti biostratigrafia on keskeinen työkalu riippumattomien ajoitusjaksojen rakentamisessa.