biomassoja

Biomassoja ovat erilaiset orgaaniset materiaalit, joita voidaan käyttää energian tuotantoon tai biotuotteiden raaka-aineina. Ne muodostuvat kasveista, puusta ja eloperäisistä jätteistä, kuten olkesta, ruokajätteestä sekä metsäteollisuuden sivuvirroista. Biomassa katsotaan usein uusiutuvaksi energianlähteeksi, kun sen tuotanto ja käyttö perustuvat kestävään hallintaan ja koko elinkaari huomioidaan.

Biomassaa voidaan luokitella kiinteään, nestemäiseen ja kaasumaiseen muotoon. Kiinteää biomassaa ovat esimerkiksi hake, pelletit ja puuhake sekä eloperäiset sivuvirrat kuten olki ja ruokajäte. Nestemäisiä biopolttoaineita ovat bioetanoli ja biodiesel, joita voidaan valmistaa kasvi- tai jätepohjaisista raaka-aineista. Kaasumainen biomassa syntyy biokaasun muodossa anaerobisessa digestoidessa, jota voidaan käyttää lämmitykseen, sähköntuotantoon tai jalostaa biokaasuksi.

Biomassaa hyödynnetään pääasiassa energiantuotannossa: suoraan polttoaineena, sähkön ja lämmön yhteistuotannossa sekä liikennepolttoaineissa. Käytetyt tekniikat sisältävät polttamisen, kaasutuksen, pyrolyysin sekä anaerobisen mädätyksen. Prosessien elinkaari sekä raaka-aineen alkuperä vaikuttavat siihen, kuinka suuria on ilmastosäästöjä verrattuna fossiilisiin polttoaineisiin.

Ympäristövaikutukset voivat vaihdella suuresti. Elinkaarianalyysit huomioivat raaka-aineen alkuperän, tuotannon energiankulutuksen sekä mahdolliset maankäytön muutokset. Hyötyjä voidaan saavuttaa pienentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja säilyttämällä hiilivarastoja, mutta riskinä ovat ravinteiden kierron häiriöt, maan- ja vesistövaikutukset sekä ilmanlaatu. Siksi kestävä biomassan käyttö edellyttää huolellista raaka-ainelähtöjen valintaa, tehokasta logistiikkaa ja ympäristöstandardien noudattamista.

Rahoitus, politiikka ja markkinat vaikuttavat biomassan käyttöön. Eri maiden lainsäädäntö ja tukimuodot voivat kannustaa tai rajoittaa biomassan käyttöä energiassa sekä liikenteessä.