biohajottuvuus

Biohajottuvuus (biodegradability) tarkoittaa materiaalin kykyä hajota biologisten prosessien vaikutuksesta mikrobien toimesta. Hajoaminen johtaa usein hiilidioksidiin, veteen ja biomassaan, sekä joissakin tapauksissa pienempiin yhdisteisiin riippuen olosuhteista kuten lämpötilasta, kosteudesta ja hapen määrästä. Biohajoavuus voi tapahtua luonnollisissa ympäristöissä tai jätehuollon prosesseissa, kuten kompostoinnissa. On kuitenkin tärkeää erottaa biohajoavuus ja kompostoituvuus: kaikki biohajoavat materiaalit eivät välttämättä sovellu kotikompostointiin, eikä kaikilla biohajoavilla materiaaleilla ole samaa käyttäytymistä eri jätteenvirroissa.

Keskeiset standardit ja määritelmät. Euroopassa sekä muualla käytetään standardeja, jotka määrittelevät, milloin materiaali voidaan katsoa biohajoavaksi tai kompostoituvaksi. EN 13432 määrittelee teollisesti kompostoituvien pakkauksien vaatimukset sekä hajoamisen aikarajat. EN 14995 kattaa kotikompostoituvuuden. Yhdysvalloissa ASTM D6400 ja ASTM D6868 ovat yleisiä standardeja. Sertifiointi kuten OK compost INDUSTRIAL ja OK compost HOME osoittaa, että tuote täyttää kyseiset vaatimukset jätevirran mukaan.

Rajat ja käytännön huomioita. Biopohjainen hajoaminen riippuu ympäristöolosuhteista; materiaali voi olla biohajoavaa teollisessa kompostoinnissa mutta ei kotikompostoinnissa, tai se voi hajota hitaasti ja fragmentoitua, jos olosuhteet eivät täyty. Esimerkkejä biohajoavista materiaaleista ovat joidenkin biopohjaisten muovien (kuten PLA) sekä tietyt kartonki- ja kuitupohjaiset tuotteet. Siksi on tärkeää ohjata biohajoavat tuotteet oikeaan jätteenvirtaan ja välttää harhaanjohtavia merkintöjä sekä mahdollisia ympäristövaikutuksia, kuten mikromuovien muodostumista.

Biohajottuvuus on osa kiertotaloutta, mutta sen hyödyntäminen edellyttää selvyyttä standardien, infrastruktuurin ja asianmukaisen jätehoidon suhteen.