bioeettisyys

Bioeettisyys on tieteen, lääketieteen ja biotieteiden kehityksen moraalisten ja yhteiskunnallisten vaikutusten tutkimusta sekä ohjausta. Se kattaa tutkimusetiikan, kliinisen etiikan sekä laajemmin genetiikan, bioteknologian sekä eläinten ja ympäristön hyvinvoinnin kysymykset.

Keskeisiä periaatteita ovat yksilön itsemääräämisoikeus ja suostumus, hyödyn ja vahingon minimointi sekä oikeudenmukaisuus. Bioeettisessä työssä korostetaan luottamuksellisuutta, yksityisyyttä sekä tasapuolista pääsyä hoitoihin ja tutkimuksiin. Menetelmällisesti bioeettisyys perustuu normatiiviseen etiikkaan, tapauskohtaisiin eettisiin arviointeihin sekä ohjeiden ja lainsäädännön tulkintaan. Eettisillä komiteoilla ja tutkimuseettisillä lautakunnilla on keskeinen rooli projektien ja potilastapausten arvioinnissa. Kansainvälisesti noudatetaan muun muassa Nürnbergerin koodia, Helsingin julistusta, Belmont Reportia sekä UNESCO:n ja CIOMS:n ohjeita.

Nykyhaasteet liittyvät geenimuokkaukseen ja soluterapioihin, tekoälyn käyttöön terveydenhuollossa ja tutkimuksessa sekä lopetettujen hoitojen eettisiin kysymyksiin. Bioeettisyys tarkastelee myös resurssien oikeudenmukaista jakamista sekä yksilötietojen suojelun kysymyksiä. Suomessa bioeettinen keskustelu tapahtuu sekä yliopistollisissa tutkimus- ja hoitoympäristöissä että julkisessa keskustelussa, ja siihen osallistuvat tutkimuslaitokset, sairaalat sekä opetuslaitokset.