batikkivärjäyksessä

Batikkivärjäys on vanha ja perinteinen värjäystekniikka, joka saa alkunsa Indonesiasta. Sen perusperiaate on suojata kankaan osia vahan avulla, jotta ne eivät värjäydy. Vaha muodostaa esteen, jonka läpi väri ei pääse tunkeutumaan. Tämän jälkeen kangas upotetaan väliin, jossa haluttu väri imeytyy suojaamattomille alueille.

Prosessi alkaa usein luonnostelemalla kuvio kankaalle. Tämän jälkeen sulatettua vahaa, tyypillisesti mehiläisvahaa ja parafiinin sekoitusta, levitetään kankaalle erikoistyökaluilla, kuten batikkikynillä. Vaha voi olla myös kuumaa, jolloin sitä levitetään kankaalle kuumana ja se jähmettyy nopeasti. Kun vaha on kuivunut ja kovettunut, kangas asetetaan värjäysaltaaseen. Värin imeytymisen jälkeen kangas kuivataan ja mahdollisesti toistetaan prosessi useammilla väreillä ja vahaamisilla monimutkaisempien kuvioiden luomiseksi.

Lopuksi vaha poistetaan kankaalta. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi huuhtelemalla kangas kuumassa vedessä, jotta vaha sulaa pois, tai silittämällä kangasta talouspaperin välissä, joka imee sulaneen vahan. Lopputuloksena on uniikki kuviointi, jossa vahan suojaamat alueet jäävät alkuperäisen värisiksi tai eri värisiksi riippuen värjäyskertojen määrästä. Batikkivärjäys mahdollistaa monenlaisten kuvioiden ja väriyhdistelmien luomisen, ja sitä käytetään niin vaatteiden, sisustustekstiilien kuin taiteellistenkin teosten valmistuksessa.