basebandviestinnästä

Basebandviestintä tarkoittaa tiedon siirtämistä siten, että käytettävän väylän koko kaistan varataan signaalille eikä informaatiota moduloida kantajalla. Baseband-signaali sijaitsee käytännössä nollataajuudesta eteenpäin ja on usein digitaalista. Tämä eroaa passband-viestinnästä, jossa signaali modulaatioruudun kantajalle jaetaan useille erilaisille taajuuksille. Baseband-viestinnässä keskeistä on, että väylä itsessään on signaalin väylä eikä useita erillisiä radiokantoja tai taajuuskanavia.

Yleisiä baseband-viestinnän medioita ovat lyhyet kaapelit tai kuidut, kuten parikaapeli (twisted pair), koaksiaalikaapeli sekä optinen kuitu. Baseband-viestinnässä siirrettävä tieto on usein digitaalista, ja signaali voidaan koodata line coding -menetelmillä, kuten NRZ- tai Manchester-koodauksella. Koodaukset auttavat synkronoinnissa ja DC-balanssissa sekä parantavat häiriönsietokykyä.

Sovelluksissa baseband-viestintä ilmenee erityisesti paikallisverkoissa sekä lyhyellä kantamalla, missä kantama ja hinnat ovat tärkeitä tekijöitä. Esimerkkejä ovat Ethernetin baseband-phy-standardeja hyödyntävät ratkaisut (esim. perinteiset 10BASE-T-ympäristöt) sekä useat digitaaliset liitännät, kuten USB- ja RS-232 -tyyppiset yhteydet, joissa signaali välitetään suoraan ilman RF-kantajaa. Baseband-viestintä soveltuu hyvin tiloihin, joissa signaalin häiriöille altistuminen on hallittavissa ja lyhyet etäisyydet ovat riittäviä.

Basebandin ja passbandin välinen ero kiteytyy siten, että baseband käyttää koko kanavan kaistan suoraan signaalina, kun taas passbandissa tieto kulkee kantajalla moduloituna useilla taajuuksilla.