aurinkosäteilyn

Aurinkosäteilyn käsite kattaa Auringon lähettämän energian, joka saavuttaa Maapallon. Se sisältää näkyvän valon, ultraviolettisäteilyn sekä infrapunaisen säteilyn. Yleisesti säteily jaotellaan kolmeen pääkomponenttiin: suoraan auringon säteilyyn, diffuusiin säteilyyn sekä globaalisäteilyyn, joka on sekä suoran että diffuusion summa vaakasuoralla pinnalla.

Säteilyn voimakkuutta mitataan tehona pinta-alaa kohti, yksikkönä watti per neliömetri (W/m²). Käytettyjä luokitteluja ovat globaalisäteily (GHI), suora normaalisäteily (DNI) ja diffuusi vaakasäteily (DHI). Mittaukseen käytetään pyranometrejä (mitataan GHI) sekä pyrheliometrejä (mitataan DNI), usein auringon seuraajaan kiinnitetyn järjestelmän kanssa. Diffuusi säteily voidaan erottaa varjostetulla mittauspisteellä tai erillisillä menetelmillä.

Ilmakehä muuttaa säteilyä monin tavoin. Rayleigh-sironta ja Mie-sironta sekä kaasut kuten otsoni, vesihöyry ja hiilidioksidi aiheuttavat osan säteilystä hajaantumaan tai absorboitumaan. Säteilyn määrä vaihtelee diurnaalisesti, kausittain sekä maantieteellisesti, riippuen niin latitude, korkeus kuin ilman epäpuhtauksistakin.

Merkitys on monitahoinen. Aurinkosäteily vaikuttaa ilmaston sekä säätilan säätelyyn ja on avainkasviteknologioille sekä energiantuotannolle. Se muodostaa perusenergianlähteen fotovoltaisille (PV) ja concentrating solar power (CSP) -järjestelmille, sekä on tärkeä tekijä sää- ja ilmastomalleissa sekä terveysriskien, kuten UV-altistuksen, arvioinnissa.