asumispolitiikka

Asumispolitiikka on julkisen vallan keinojen kokonaisuus, jonka tavoitteena on vaikuttaa asuntokannan tarjontaan, asumisen hinta- ja palveluasumisen saatavuuteen sekä asuinalueiden kehittämiseen. Se käsittää lainsäädäntöä, budjetoitavia tukitoimia sekä maankäytön ja rakentamisen suunnittelua.

Tavoitteet liittyvät kohtuuhintaisen ja riittävän asuntokannan turvaamiseen kaikille, asunnottomuuden vähentämiseen sekä asumisen laadun, saavutettavuuden ja turvallisuuden parantamiseen. Lisäksi pyritään edistämään kestävää kaupunkirakennetta sekä energiatehokkuutta ja ilmastonmuutoksen hillintää.

Keskushallinnon lisäksi asumispolitiikkaa toteuttavat kunnat, valtion rahoitus- ja tukijärjestelmät sekä voittoa tavoittelemattomat ja osuuskunta- tai asumisyhtiöt. Vuokralaisten etujärjestöillä ja sosiaali- sekä asuntopalveluilla on myös tärkeä rooli.

Työvälineisiin kuuluvat rahoitus- ja tukimuodot, kuten rakennus- ja hankintatuet sekä asumislisät, sekä maankäyttö- ja kaavoituspolitiikka, rakentamismääräykset, vuokrasääntelyyn liittyvät säädökset tietyissä asuntotyypeissä sekä energiatehokkuus- ja ilmastotavoitteet.

Haasteita ovat kaupungistuminen ja kasvukeskusten asuntopula, kustannusten hallinta sekä rahoituksen turvaaminen asumisen tuottamiseen ja ylläpitoon. Samalla pyritään varmistamaan pitkäjänteinen, sekä markkina- että julkisen sektorin rahoitus ja yhteistyö.

Historian taustalla on hyvinvointivaltion rakentuminen, jossa kunnallinen ja sosiaalinen vuokra-asuntotuotanto on ollut keskeistä. Viime vuosina asumispolitiikka on kehitetty kohti tasapainoisempaa yhdistelmää markkinapainotteista tuotantoa ja yhteiskunnan tukitoimia.