astronomiasta

Astronomiasta on suomen kielen elatiivinmuoto sanasta astronomia/astronomia, ja sitä käytetään ilmaisemaan lähdettä tai aiheen ilmaisua tekstissä. Esimerkiksi lauseissa kuten “astronomiasta kirjoitettiin useissa lehdissä” viitataan siihen, että kyse on aiheesta astronomy.

Astronomia on luonnontiede, joka tutkii taivaankappaleita ja ilmiöitä niiden ulkopuolella, kuten tähtiä, galakseja, planeettoja sekä kosmisia ilmiöitä ja säteilyä. Se yhdistelee fysiikan, matematiikan ja kemian menetelmiä pyrkien selittämään maailmankaikkeuden rakenteen, kehityksen sekä toimintalogiikan.

Historian juuret ulottuvat muinaisiin sivilisaatioihin, joissa taivaan tarkkailu palvelee navigaatiota ja kalentereita. Tieteellinen vallankumous toi Kopernikuksen heliosentrisen mallin, Galileon havainto­tulokset ja Newtonin lait, jotka muovasivat nykyaikaista astronomiaa. 1900-luvulla tutkimus syveni kosmologiaan ja maailmankaikkeuden laajuuksiin, ja satelliittien sekä avaruusteknologian ansiosta tutkimus ulottuu yhä kauemmas.

Keskeisiä osa-alueita ovat astrometria (tähteä ja muita taivaankappaleita koskeva tarkka kartoitus), astrofysiikka (fyysiset prosessit tähdissä ja galakseissa), kosmologia (universumin rakenteen ja kehityksen tutkimus), sekä planeetatutkimus ja eksoplanetit. Tutkimusmenetelmät sisältävät sekä maanpäälliset että avaruusteleskoopit, spektroskopian ja fotometrian, interferometrian sekä teoreettiset mallit ja tietokonemallinnukset.

Suomessa ja muissa maissa astronomiaa opettavat yliopistot ja tutkimuslaitokset, ja ala gakaa kansainvälisiin yhteistyöprojekteihin sekä avoimeen tiedon jakamiseen. Alalla työskentelevät tutkijat, opettajat sekä tiedotus- ja museoalan ammattilaiset.