askeittaisen

Askeettinen (askeettinen elämäntapa tai luonne) viittaa elämäntapaan tai ajattelutapaan, jossa korostetaan itsensä kurinalaisuutta, aistien kieltämistä ja yksinkertaista elämää. Askeettinen ihminen pyrkii minimoimaan ylellisyydet ja kiinnittää huomionsa henkisiin tai spirituaalisiin tavoitteisiin. Käsite kattaa sekä uskonnolliset että maalliset ilmentymät.

Etymologisesti askeettinen juontaa kreikkalaisesta askēsis-käsitteestä, joka tarkoittaa harjoittelua tai henkistä ponnistelua. Se on ensin tullut suomen kieleen lainasana- tai lainaehdossa latinasta ja mahdollisesti ruotsin kielen kautta. Suomessa termi vakiintui 1800-luvulla ja sitä käytetään sekä teologisessa että filosofisessa keskustelussa.

Käyttö kontekstissa jakautuu usein uskonnolliseen ja maalliseen. Uskonnollisessa yhteydessä askeettisuus liittyy luostarisääntöihin, paastoon, vaatimattomuuteen ja itsensä kieltäytymiseen nautinnoista osana henkistä kasvatusta. Maallisemmin askeettisuus voi tarkoittaa minimalistista elämäntapaa, kohtuullista kulutusta ja tietoista rajoittamista arjen valinnoissa. Yleisiä ilmauksia ovat esimerkiksi askeettinen elämä, askeettinen elämäntapa ja askeettisen elämän kuvaus.

Kriittisesti keskusteluissa askeettisuutta tarkastellaan sekä hyveenä että rajoitteena, ja erilaiset kulttuuriset kontekstit vaikuttavat siihen, miten voimakkaasti kurinalaisuutta arvostetaan. Suomalaisessa keskustelussa termi esiintyy usein teologisissa, historiallisissa ja sosiaalisissa yhteyksissä sekä vertailuna nykyaikaisiin elämäntapavalintoihin.