asertiivisuus

Asertiivisuus tarkoittaa kykyä ilmaista omat ajatukset, tunteet ja tarpeet selkeästi ja kunnioittavasti, samalla kun kunnioittaa toisten oikeuksia. Se perustuu omien rajojen ilmaisemiseen sekä vastavuoroinen ja tasapainoinen vuorovaikutus.

Asertiivisuus sijoittuu passiivisuuden ja aggressiivisuuden välimaastoon. Passiivisessa viestinnässä yksilö muokkaa itseään toisen tahtoon tai jättää omat tarpeensa huomiotta, kun taas aggressiivinen viestintä loukkaa toisten oikeuksia ja kohdistuu painostukseen. Asertiivinen viestintä puolestaan tarkoittaa mielipiteiden, rajojen ja toiveiden ilmaisemista selkeästi ja kunnioittavasti sekä toisten oikeuksien huomioimista.

Hyödyt: parantunut itsetunto, vähentynyt konfliktien ja väärinkäsitysten riski sekä paremmat ihmissuhteet ja ongelmanratkaisukyky. Keskeisiä keinoja ovat minä-viestit, kuten "Minusta tuntuu…", rajojen ilmaiseminen "En voi tehdä tätä nyt", sekä aktiivinen kuuntelu ja rakentava palaute. Asertiivisuutta voidaan kehittää koulutuksella ja harjoittelulla, kuten rooliharjoituksilla, palautteella sekä säännöllisellä käytännöllisellä harjoittelulla.

Huomioitavaa on, että kulttuuriset normit ja konteksti vaikuttavat siihen, millaisesta suoruudesta on sopivaa. Asertiivisuus ei tarkoita hyökkäystä tai hallitsemista, vaan itseilmaisun ja toisten kunnioituksen tasapainoa. Asertiivisuutta voidaan oppia sekä yksilöille että ryhmille, ja sitä voidaan vahvistaa työ-, koulu- ja terveydenhuollon konteksteissa tarjottavilla koulutuksilla.