Asertiivinen

Asertiivinen on viestintä- tai käyttäytymistyyli, joka tarkoittaa kykyä ilmaista omat ajatukset, tunteet ja tarpeet suoraselkäisesti ja kunnioittavasti, samalla kun huomioidaan toisten oikeudet. Asertiivisuus asettuu passiivisuuden ja hyökkäävyyden välimaastoon, ja sen tavoitteena on tasapainoinen ja rakentava vuorovaikutus.

Psykologian piirissä asertiivisuus nähdään opittavana taitona, jota voidaan kehittää. Siinä korostuvat omien oikeuksien sekä velvollisuuksien tiedostaminen ja niiden ilmaiseminen selkeästi ilman toisten oikeuksien loukkaamista. Se erottuu hyökkäävyydestä, jossa korotetaan omaa etua toisten kustannuksella, sekä passiivisuudesta, jossa asetutaan taka-alalle.

Soveltuvuus konteksteihin on laaja: asertiivisuutta käytetään ihmissuhteissa, työyhteisössä ja neuvotteluissa. Tyypillisiä piirteitä ovat selkeät, konkreettiset lauseet, “minä”-viestit tunteiden ja tarpeiden ilmaisemiseen, rajojen asettaminen sekä pyyntöjen tai kieltäytymisten tekeminen ilman tarpeetonta anteeksipyytelyä.

Tekniikoihin kuuluu muun muassa konkreettisen kielen käyttö, asianmukainen katsekontakti ja kehon asento sekä mielentilan ja puhetytmin hallinta. Asertiivikoulutuksessa käytetään usein roolileikkejä, palautetta ja kognitiivista harjoittelua.

Hyödyt ja rajoitteet: tutkimusten mukaan asertiivisuus voi parantaa itsetuntoa, vähentää ahdistusta ja selkeyttää odotuksia sekä ehkäistä konflikteja. Toisaalta liiallinen suoruus voi tulkitaan vihamielisyytenä riippuen kontekstista, ja jotkin tilanteet vaativat tarkkaa tilanteen tulkintaa ja diplomaattisuutta.

Kulttuurinen ja soveltaminen: asertiivisuutta opetetaan koulutuksessa ja terapiassa sekä sen nähdään edistävän autonomiaa ja molemminpuolista kunnioitusta. Kansainvälisessä viestinnässä suoruuden normit vaihtelevat, jolloin tilanteen kulttuurinen herkkyys on tärkeää.