asentumisen

Asentuminen on suomen kielen sana, joka viittaa prosessiin, jossa jokin vakiintuu, asettuu tai sopeutuu. Termiä käytetään useissa yhteyksissä, ja sen tarkka merkitys riippuu kontekstista. Tyypillisimpiä käyttökonteja ovat geotekniikka ja rakennus, organisatorinen ja sosiaalinen sopeutuminen sekä yleinen tilan vakiintuminen.

Etymologia ja sananmuodostus: asentuminen on substantiivi, joka on johdettu verbistä asentua. Sanaan sisältyy ajatus siirtymisestä johonkin asentoon tai tilaan sekä sen pitämisestä yllä.

Käyttökonteksteja: Geotekniikassa ja rakentamisessa asentuminen viittaa maaperän tai perustusten liikuttumiseen tai pienen muodonmuutoksen tapahtumiseen kuorman vaikutuksesta. Tämä voi johtaa rakennuksen painuman ja mahdollisten rakenteellisten vaikutusten mittauksiin sekä suunnittelutoimiin. Rakennusalalla voidaan puhua myös siitä, että laitteet tai komponentit asettuvat lopullisesti paikoilleen, jolloin kyseessä on asentumisen ja sen varmistamisen prosessi. Sosiaalisessa ja organisatorisessa kontekstissa asentuminen tarkoittaa henkilön tai ryhmän vakiintumista uuteen rooliin, tiimiin tai ympäristöön sekä sopeutumista uusiin tehtäviin ja olosuhteisiin. Yleistajuisessa käytössä asentuminen voi kuvata myös yleistä vakaantumista tai tottumista uusiin oloihin.

Näkemys ja sivukäytöt: asentuminen voi sitoa sekä fyysisiä että sosiaalisia muutoksia, ja sen mittaaminen tai kuvaaminen riippuu kontekstista. Sillä voidaan tarkoittaa sekä objektiivista fyysistä liikettä että subjektiivista sopeutumista. See also: asento, asennus, asentaa.