asennoituminen

Asennoituminen on prosessi, jossa yksilö, ryhmä tai organisaatio omaksuu tietyn asenteen tai kannan suhteessa johonkin asiaan, tilanteeseen tai toiseen toimijaan. Kyseessä voi olla sekä tarkoituksellinen että tahaton, ja ilmentyä sekä ajattelumallina että käytöksenä. Termiä käytetään laajemmin keskustelujen, politiikan, markkinoinnin ja sosiaalitieteiden yhteydessä.

Käyttökontekstit ja merkitys: politiikassa ja mediassa asennoituminen tarkoittaa tapausta, jossa toimijat yrittävät asemoida itsensä tiettyyn asemaan yleisön, kumppaneiden tai vastapuolen silmissä. Tämä voi ilmetä äänensävyn, sanamuotojen, kumppanuuksien tai visuaalisen ilmeen kautta. Markkinoinnissa asennoituminen viittaa brändin tai tuotteen asettamiseen tietyn arvolupauksen alle – esimerkiksi ympäristövastuullisuus tai edistyksellisyys – tavoitteena houkuttaa haluttua kohderyhmää.

Yksilötasolla asennoituminen kattaa esimerkiksi vuorovaikutustilanteissa omaksutun sävyyn, yhteistyöhalukkuuden tai vastakkainasettelun tavan. Se voi olla sekä tietoinen strategia että tiedostamaton reagointitapa. Analyysissä asennoituminen auttaa ymmärtämään, miksi eri toimijat esittävät tietyllä tavalla ja miten yleisö vastaa.

Liittyvät käsitteet: näkökulma, raamitus (framing), asennevaihtelu ja diskurssianalyysi. Suomessa termi on yleisesti käytetty tutkimuksissa ja julkisessa keskustelussa kuvaamaan sitä, miten jutun tai toimijan asema rakennetaan suhteessa toisiin.