arkkityyppi

Arkki tyyppi on käsite, joka viittaa universaaleihin kuviin ja malleihin, jotka esiintyvät eri kulttuureissa mytologioissa, unissa ja kirjallisuudessa. Konseptin on kehittänyt psykoanalyytikko Carl Gustav Jung, ja se kuuluu hänen kollektiivisen tiedostamattoman ideaan. Arkkityypit ovat ennemminkin potentiaalisia malleja kuin valmiita, tarkkoja kuvia: ne ohjaavat ihmisen kokemuksia ja käyttäytymistä, mutta toteutuvat yksilöllisesti kulttuurin ja elämänkokemusten mukaan.

Käyttö ja ilmentyminen vaihtelee. Arkkityypit näkyvät symboleina ja teemamotiiveina, kuten sankari, äiti, vanha viisas, varjo tai temppelin ja yksinäisyyden kuvat. Yleisimpiä tarinamuotoja ovat matka, kuolema ja ylösnousemus sekä hareakkaiset tai esteettiset koettelemukset. Unien tulkinnassa arkkityypit auttavat hahmottamaan tunteita ja ristiriitoja, joita yksilö kokee. Kirjallisuudessa ja elokuva-analyysissä arkkityypit antavat katsojalle tunnistettavia rakenteita, joiden ympärille synkronoidaan juoni ja hahmokehitys.

Ero tärkeisiin käsitteisiin kuten stereotyyppiin ja symboliin on se, että arkkityypit ovat universaaleja, kookkaasti varusteltuja potentiaaleja, jotka voivat ilmetä monin tavoin yksilöllisesti. Stereotyyppit voivat sen sijaan liiallisia, yksinkertaistettuja kuvia. Kritiikissä on esitetty, että Jungin arkkityypit saattavat liioitella universaalia yhteistä ihmiskokemusta ja että kulttuuriset erot sekä historialliset tilanteet vaikuttavat voimakkaasti niiden ilmentymiseen.

Arkityyppejä hyödynnetään monilla aloilla, mukaan lukien psykoterapia, kirjallisuudentutkimus, elokuvatutkimus ja kulttuurintutkimus. Ne tarjoavat kehyksen, jolla ymmärtää ihmiskokemusta ja tarinoiden universaaleja rakenteita ilman yksittäisen kulttuurin rajoja. Etymologisesti termi juontaa kreikan sanoista arche (alku) ja typos (malli, kuva).