arkikieltä

Arkikieltä tarkoittaa kielenkäytön muotoa, jota ihmiset käyttävät päivittäisissä, epäformaalissa vuorovaikutustilanteissa. Se kattaa sekä alueellisen että sosiaalisen variaation ja sijoittuu usein puhekielen piiriin. Arkikielen ja kirjakielen välinen ero näkyy sanastossa, rakenteissa ja ilmaisutavoissa: arkikielessä suositaan epämuodollista sanastoa sekä lyhenteitä ja puhekielisiä ilmauksia, ja lauserakenne on usein suoraviivaisempi ja spontaanimpi.

Yleisiä piirteitä ovat epämuodollinen sanasto, slangisanat, lyhenteet sekä puhekieliset ilmaukset. Alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu näkyy esimerkiksi siinä, millaista sanastoa tai intonaatiota eri ryhmissä käytetään. Arkikieli antaa vuoropuhelulle luonnetta ja sujuvuutta; se voi kuitenkin poiketa kirjakielestä siinä määrin, ettei sitä aina sovelleta virallisessa viestinnässä.

Käyttö ja kontekstit: arkikieltä esiintyy kotona, ystävien kanssa ja epävirallisessa viestinnässä sekä sosiaalisessa mediassa. Koulutuksessa painotetaan kirjakielen hallintaa, mutta arkikielen tuntemus nähdään tärkeänä osana kielitaitoa, erityisesti vuorovaikutuksessa ja tekstin ymmärtämisessä. Tutkijat tarkastelevat arkikielen dynamiikkaa sekä sen alueellisia ja sosiaalisia vaihteluja sekä roolia nykyaikaisessa viestinnässä ja kulttuurituotannossa.