argumentointiin

Argumentointi, tai argumentaation käytäntö, tarkoittaa väitteiden puolustamista tai kumoamista rakentavien perustelujen, tosiasioiden ja johtopäätösten avulla. Se on keskeinen osa kriittistä ajattelua, tieteellistä päättelyä, keskustelua ja päätöksentekoa. Suomen kielessä illatiivinen muoto argumentointiin esiintyy, kun halutaan ilmoittaa suuntaa tai tavoitetta, esimerkiksi lauseessa keskustelu siirtyi argumentointiin.

Argumentoinnin keskeiset osat ovat väite, todisteet tai aineisto sekä perustelu tai prosessi, jolla väitettä tukitaan tai kumotaan. Hyvä argumentointi on selkeää ja loogisesti jäsenneltyä: esitetty väite, kerätty näyttö, selitys siitä miksi näytöt tukevat väitettä, sekä mahdolliset vastaväitteet, jotka on otettava huomioon. Erilaiset päättelytavat, kuten deduktio ja induktio, vaikuttavat siihen miten johtopäätökset muodostetaan. Monissa teoreettisissa malleissa, kuten Toulminin mallissa, korostuvat väite, data, perustelu, lisäperusteet sekä mahdolliset rajaukset ja vastaväitteet.

Sovellukset kattavat koulutuksen, mediakasvatuksen, tieteellisen tutkimuksen ja oikeudellisen keskustelun. Hyvä argumentointi edellyttää sekä sisällön että rakenteen selkeyttä, täsmällisyyttä ja kykyä huomioida eri näkökulmat sekä kiistellä asiasta rakentavasti. Loppujen lopuksi argumentointi tähtää ymmärryksen lisäämiseen ja päätösten laadun parantamiseen.

Vältettäviä puolia ovat loogiset virheet, yleistykset ilman näyttöä, epäselvät määritelmät sekä vastakkainasetteluun johtava retoriikka, joka ei perustu tosiasioihin. Argumentointi on sekä taidon että vastuullisen keskustelun perusta.