apokriineihin

Apokriinit, eli apokrineiksi kutsuttuja hikirauhasia, ovat ihoon liittyviä rauhasia, joiden eritystapa eroaa ekkriinisistä (merokriinisistä) hikirauhasista. Apokrineissä rauhasissa erite vapautuu osittain solujen apikaalisen osan kautta, jolloin solu menetetään osittain erittyessään. Tämä on tyypillisesti hitaampi ja vähemmän runsas kuin ekkriinisen erittymisen mekanismi, ja siksi apokriiniset rauhaset tuottavat yleensä paksumpaa, viskoosimpaa eritteitä.

Apokrineihin kuuluvat erityisesti alueet, joissa karvankasvu on runsasta: kainalot, genitaalialue sekä ympäröivät alueet. Lisäksi korvakäytävän ceruminääräiset rauhassen ovat joidenkin luokittelujen mukaan apokrineja. Näillä rauhasilla erite on alun perin hajuton, mutta bakteerien toiminnan seurauksena siihen voi kehittyä tunnistettava haju. Apokriininen eritys alkaa useimmiten murrosiässä ja siihen vaikuttavat hormonaaliset tekijät, erityisestiandrogeenit, sekä osittain hermosto.

Vertailuna ekkriiniset (merokriiniset) hikirauhaset ovat yleisimpiä kehon pinnalla ja niillä on keskeinen rooli kehon lämmönsäätelyssä. Eritte on pääasiassa vesipitoista ja vapautuu solusta ilman solujen vaurioitumista, mikä erottaa ne apokriinisista rauhasista sekä mastin erityslajeina.

Kliinisessä kontekstissa apokrineihin liittyvät muutokset voivat ilmetä esimerkiksi hidradenitis suppurativan kaltaisina tulehduksellisina tiloina tai apokrineihin liittyvinä muutoksina rauhasissa. Apokrineihin liittyvä anatomia ja fysiologia ovat aihealueita erityisesti dermatologiassa ja fysiologiassa.