antiinflammatorista

Anti-inflammatoriset aineet ja hoitomuodot ovat tulehdusta vähentäviä keinoja, joita käytetään sekä oireiden lievittämiseen että elimistön tulehduksen hallintaan. Tulehdus on kehon vaste kudosvauriolle tai infektiolle, ja siihen liittyy usein kipua, turvotusta, punoitusta ja toimintakyvyn heikkenemistä. Anti-inflammatoriset jaotellaan yleensä ei-steroidisiin tulehduskipulääkkeisiin (NSAID), kortikostereodeihin sekä kohdennettuihin biologisiin ja muut immuunivasta-aineisiin perustuvin lääkkeisiin.

Ei-steroidiset tulehduskipulääkkeet (NSAID) estävät prostaglandiinien tuotantoa estämällä COX-entsyymien toimintaa, mikä lievittää kipua, kuumetta ja tulehdusta. Esimerkkejä ovat ibuprofeeni, naprokseeni sekä aspiriini; COX-2-selektiivisiä vaihtoehtoja kuten selekoksibi käytetään tietyin ehdoin. Haittoina voivat ilmetä ruoansulatuskanavan haavaumia, munuaisvaurioita, verenpaineen kohoamista sekä vuorovaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa.

Corticosteroidit tarjoavat voimakkaan anti-inflammatorisen vaikutuksen, mutta pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa haittoja kuten painonnousua, osteoporoosia, diabetesta ja immuunivasteen heikkenemistä. Käyttö suunnitellaan yksilöllisesti, ja annostus sekä kesto pyritään minimoimaan. Pitkäaikainen kortikosteroidien käyttö vaatii säännöllistä seurantaa.

Biologiset ja muut kohdennetut anti-inflammatoriset lääkkeet vaikuttavat valikoituihin immuunijärjestelmän mekanismeihin, kuten tiettyihin sytokiineihin. Esimerkkejä ovat TNF-α-inhibiittorit (esim. infliximab, adalimumab), IL-6- ja IL-1-inhibiittorit sekä JAK-estäjät. Niitä käytetään usein kroonisiin tulehduksellisiin sairauksiin, kuten niveltulehduksiin ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Hoito räätälöidään yksilöllisesti sairauden mukaan ja riskitekijöiden perusteella.

Turvallisuus ja seuranta ovat keskeisiä anti-inflammatorisen terapian osa-alueita. Potilasta seurataan maksan ja munuaisten toiminnan sekä mahdollisia raskaus- tai iänmukaisia rajoituksia varten. Lääkkeiden yhteisvaikutukset sekä mahdolliset haittavaikutukset arvioidaan säännöllisesti ja hoitoa mukautetaan tarpeen mukaan.