ankkurointien

Ankkurointi tarkoittaa kiinnittämistä tai tukemista ankkurien avulla siten, että kohteen kuormat siirtyvät maaperään, kiveen tai toiseen rakenteeseen. Ankkurointien tarkoituksena on parantaa vakautta, siirtää rasituksia ja estää liikkumista tai liiallista movementtia. Termiä käytetään sekä yksittäisten ankkureiden että useiden ankkurointijärjestelmien yhteydessä.

Käyttöalueet kattavat geotekniikan ja kalliojärjestelmät sekä maan- ja kalliosidokset, tunnelityöt, seinien tukemisen ja stabiloinnin rakennus- ja rakennustuotantoympäristössä. Lisäksi ankkurointia hyödynnetään louhinnässä, kaivosalalla ja offshore- sekä öljy- ja kaasuteollisuudessa, joissa kuormat ja vakaus ovat kriittisiä.

Tavallisimmat menetelmät ovat mekaaniset ankkurit, kuten laajentuvat tai itseliittäviä malleja, sekä kemialliset ankkurit, joissa kiinnitys tapahtuu adhesiivin avulla. Kallioperän tukemisessa käytetään lisäksi kalliopultteja ja kabeliankkurointeja, jotka muodostavat rakenteellisen tuen. Ankkurointijärjestelmät voivat olla pysyviä tai tilapäisiä, ja ne suunnitellaan kuormitusolosuhteiden, maaperän ominaisuuksien sekä ympäristötekijöiden mukaan.

Suunnittelu ja asennus edellyttävät kuormitusennusteita, oikean tyyppisen ja pituuden valintaa sekä korroosionkeston huomioimista. Asennuksessa noudatetaan laatukontrollia, porausta, kiinnitysmenetelmää ja suojauksia. Ylläpito ja turvallisuus perustuvat säännöllisiin tarkastuksiin sekä tarpeen mukaan uusimiseen tai korjauksiin. Ankkkurointien käyttöedellyt ovat tapauskohtaisia, ja ne määräytyvät projektin vaatimusten mukaan.