anhydrataatteista

Anhydraatti (monikko anhydrataatteista) on kemian termi, jolla tarkoitetaan kiinteää ainetta, joka ei sisällä vesimolekyylejä kiderakenteessaan. Usein sana viittaa hydratoituneen suolan dehydratoitumiseen, jossa alkuperäisestä hydrataatista, eli veden sitoutuneesta muodosta, poistuu vesi ja syntyy vesittäny anhydrataatti. Esimerkkinä voidaan mainita CuSO4·5H2O, joka lämpötilan noustessa muuttuu vesittävästä hydrataatista CuSO4:ksi, eli anhydrataatiksi.

Syntyminen ja ominaisuudet

Anhydrataatit syntyvät useimmiten kuivumisessa tai lämmössä, jolloin vesimolekyylit vapautuvat kiderakenteesta. Tämä voi tapahtua vaiheittain, jolloin hydrataatti menettää ensin osan vesistä ja lopulta kokonaan veden. Anhydrataatit ovat usein herkästi reaktiivisia kosteassa ilmassa: ne imevät helposti vettä ja palaavat hydratoituneeseen muotoonsa. Joissakin tapauksissa anhydrataatit ovat suuremmin stabiileja, mutta ne voivat silti reagoida ilman kanssa tai hapen kanssa riippuen aineesta.

Rehydrataatio ja käyttökohteet

Monet anhydrataatit ovat hygroskooppisia ja voivat reagoida vesihöyryn kanssa muodostaen hydratoituja muotoja uudelleen. Tämä ominaisuus tekee niistä tärkeitä kuivausaineina (desikantteja) sekä laboratoriossa ja teollisuudessa käytettyjä reagensseja. Anhydrataatit ovat myös olennaisia, kun halutaan välttää veden vaikutusta reaktioissa tai säilytystä varten. Joillakin altailla anhydrataatit voivat olla herkästi polttavia tai korrosoivia, jolloin niitä tulee käsitellä asianmukaisilla turvatoimilla.

Esimerkit

Tunnettuja hydratoitumistestejä ovat CuSO4·5H2O:n dehydratoituminen CuSO4:ksi sekä gypsummin CaSO4·2H2O:n kuivauminen anhydriitiksi CaSO4:ksi. Eräät suolat, kuten Na2SO4·10H2O (Glauberin suola), menettävät vettä kuumennettaessa, mikä tuottaa ei-vesirakenteisen suolan.

Tutkimuksen ja käytön yhteydessä anhydraatit nähdään usein osana hydrataattien välistä kiertokulkua: ilman kosteudesta riippuen ne voivat palata hydratuiksi, toisin sanoen vesivara palautuu takaisin.