amortisaatiota

Amortisaatio on kirjanpidollinen menettely, jolla hankintahinta aineettomasta hyödykkeestä jaetaan sen arvioidulle taloudelliselle käyttöajalle. Käytännössä kyse on arvon alenemisen systemaattisesta tunnustamisesta tilikausittain, jotta tulos ja tase antavat oikean kuvan yrityksen taloudellisesta tilanteesta.

Amortisaation tavoitteena on vastata hyödyistä, joita aineeton hyödyke tuottaa yritykselle, sekä noudattaa kunnianhimoa kohdistaa kustannukset niiden muodostumisajanjakson aikana. Näin tuloslaskelma ja tase heijastavat hyödykkeen taloudellista käyttöä ja arvonmuutosta pitkällä aikavälillä.

Aineettomien hyödykkeiden amortisaatio eroaa aineellisten hyödykkeiden poistoista useilla tärkeillä tavoilla: aineettomien hyödykkeiden hyödyllinen elämä voi olla rajallinen tai rajaton, ja niiden jäännösarvo sekä arvonmuutokset voivat poiketa merkittävästi kiinteistön tai koneen poistojen dynamiikasta. Lisäksi tilinpäätöksessä voidaan huomioida arvonalentuminen, jos hyödykkeen arvo on tilikauden lopussa alentunut.

Poistomenetelmät: tasapoisto eli lineaarinen poisto laskee saman suuruisen vuotuisen poistoksen usealle tilikaudelle, perustuen hyödylliseen käyttöikään ja mahdolliseen jäännösarvoon. Kiihtyvä poisto (degressive) antaa suuremman poistoksen alkuvuosina, ja pienentää poistoa myöhemmin. Yksikköpoisto perustuu tuotettujen yksiköiden määrään tai käyttöasteeseen hyödykkeen tuotantopanoksena.

Kirjanpitokäytännöt määrittävät, miten amortisaatio kirjataan ja miten se vaikuttaa sekä taseen arvoihin että tuloslaskelman kuluihin. Verotuksessa sovellettavat säännökset voivat vaikuttaa poistojen ja amortisaation ajankohtaan ja suuruuteen. Esimerkkinä ohjelmistolisenssi, jonka hankintahinta on 60 000 euroa ja jonka odotettu käyttöikä on viisi vuotta, voidaan käyttää tasapoiston mukaan 12 000 euroa vuodessa.