Aineettomien

Aineettomat varat ovat yrityksen omistamia oikeuksia ja muita ei‑fyysisia resursseja, jotka ovat tuottamiskykyisiä tulevia taloudellisia hyötyjä. Niiden arvo perustuu odotettuun kassavirtaan eikä niillä ole konkreettista fyysistä muotoa. Aineettomat varat eroavat aineellisista varoista kuten koneista ja tiloista sekä niihin liittyy usein pitkäaikaisia vaikutuksia yrityksen kilpailukykyyn.

Esimerkkejä aineettomista varoista ovat patentoitua teknologia ja lisenssit, tavaramerkit sekä tekijänoikeudet, ohjelmistot ja niiden kehityskustannukset sekä asiakkaisiin ja sopimuksiin liittyvät oikeudet. Myös goodwill, eli yritysoston yhteydessä syntyvä liikearvo, kuuluu aineettomiin varoihin. Aineettomat varat voivat syntyä hankinnasta tai sisäisestä kehittämisestä.

Kirjaaminen ja mittaaminen: Aineettomat varat kirjataan taseeseen, kun niiden oletetaan tuottavan tulevia hyötyjä ja kustannukset voidaan luotettavasti mitata. Hankintahinta on tavallisesti käytetty alkuperäinen mittaamisperuste. Sukupolven aikana aineettomat varat voivat olla joko määrätyn käyttöiän omaavia tai toistaiseksi voimassa olevia. Määriteltyjen käyttötarkoitusten mukaan ne poistetaan (amortisoidaan) rakenteen mukaisesti, kun taas käyttöikänsä ollessa rajoittamaton ne eivät poistu, mutta niitä testataan arvonalentumisen varalta.

Arvonalentuminen ja verotus: Goodwill sekä muut aineettomat varat voivat kärsiä arvonalentumisesta, mikä voi vaikuttaa tulokseen. Tilinpäätöskäytännöt voivat vaihdella, mutta IFRS-yleisön mukaan aineettomat varat voivat toimia joko kustannus- tai uudelleenarviointimallilla tietyille luokille, ja goodwillin osalta arvonalentumistestaus on säännönmukaista. Verotuksessa aineettomien varojen poistot ja vähennykset voivat poiketa taloudellisesta kirjanpidosta.