aluslauseen

Aluslause on suomen kielessä päälauseen alisteinen lause, joka ei pysty muodostamaan itsenäistä lausetta ja joka tarkentaa, täydentää tai laajentaa päälausetta. Aluslause voi toimia muun muassa subjektina, objektina tai adjektiivisenä/adverbiaalina lisäyksenä. Kielen rakenne huomioi, että aluslause usein esiintyy ennen tai jälkeen päälauseen ja että se on erillinen kokonaisuus, jonka merkitys on sidottu päälauseen kontekstiin.

Aluslauseet jaotellaan pääosin sen mukaan, mikä toiminto ne suorittavat: adverbiiallauselmat vastaavat kysymykseen milloin, miksi, missä, miten, mille ehdolla tai millä tavalla; esimerkiksi ajallinen: Kun menemme, iloitsemme; syy/selitys: Koska satoi, emme tienneet; päämäärä/päätös: Jotta saisimme lisätietoja, kysyimme. Subjektiksi tai objektiiviksi toimivat aluseet ovat tavallisimpia: Tiedän, että hän tulee. Hän epäilee, että projekti on toteutettavissa. Lisäksi relative-lauseet, kuten talo, jossa asuin, voivat toimia adjektiivisina lisäyksinä määriteltäessä sanaa tai ilmaisua.

Non-finitieja alalauseita ovat infinitiivilausemarajat ja partitipilauseet, kuten Haluten oppia lisää, hän lähti. Nämä eivät omista finiittia ja ne voivat toimia esimerkiksi päälausetta täydentävinä lauseina tai lauseenjäsenten sideinä.

Päälaeusse ja aluslause erotetaan usein pilkulla, erityisesti silloin, kun aluslause esiintyy ennen päälausetta. Suomen kielessä alistuskonjunktiot kuten että, koska, kun, jos, jotta sekä relatiivipronominit kuten joka, jossa aloittavat aluseet.

Esimerkit: "Kun sade loppuu, menen ulos." "Tiedän, että hän tulee." "Talo, jossa asuin, piti remontoida."