Aluslauseet

Aluslauseet, suomen kielessä ala-lauseet, ovat lauseita, jotka eivät voi muodostaa itsenäistä virkettä vaan tarvitsevat päälauseen muodostaakseen kokonaisuuden. Ne voivat ilmaista aikaa, syytä, ehtoa, tarkoitusta, tulosta tai muuta lisätietoa suhteessa päälauseeseen. Aluslauseet voivat olla alistuslauseita tai relatiivilauseita, ja niiden alussa käytetään usein alistus- tai relatiivikonjunktioita sekä kysyviä sanoja.

Alistuslauseet rakentuvat päälauseen tavoin kokonaiseen lauseeseen, mutta niiden verbilause alkaa yleensä loppuun ja sanajärjestys noudattaa suomen kielen alistusjärjestystä. Yleisimmät alistuskonjunktiot ovat että, koska, kun, jos, vaikka, jotta sekä ennen kuin ja jälkeen kun. Esimerkkejä: Mä menen, jos on valoisaa. Hän sanoi, ettei hän pystynyt tulemaan. Hän kertoi, että hän on sairastunut. Tällainen rakenne osoittaa, miten alustus vaikuttaa lauseen merkitykseen.

Relatiivilauseet toimivat määrittely- tai lisätietoja antavina lauseina ja ne voivat liittyä nimeen tai pronominiin, esimerkiksi mies, joka tuli; talo, jossa asun; kirja, jonka ostin. Relatiivilauseissa käytetään sanaa kuten joka, mikä tai kuka sekä muita relatiivipronomineja. Verbin loppusijaudelma kliseisesti säilyy lopussa: talo, jossa asun, on vanha.

Käyttö ja merkitys: Aluslauseet monipuolistavat lauserakennetta ja auttavat ilmaisemaan monimutkaisia suhteita ajassa, syyn ja päämäärän välillä. Ne voivat olla sisäisesti sisäkkäisiä ja esiintyä useissa kerroksissa, mikä vaatii tarkkaa pysty- ja sanajärjestyksen hallintaa.