altistumistarkkailua

Altistumistarkkailua on työntekijöiden altistumisen seurantaa ja hallintaa koskeva toimintaprosessi, joka kuuluu olennaisena osana työterveyden ja -turvallisuuden riskienhallintaa. Sen tavoitteena on varmistaa, että haitallisten aineiden aiheuttama altistuminen pysyy hyväksyttävissä rajoissa ja että mahdolliset terveysriskit voidaan tunnistaa sekä minimoida oikea-aikaisesti.

Määritelmä ja menetelmät. Altistumistarkkailu sisältää sekä ilmanlaatuun liittyviä mittauksia että biologista monitorointia. Työpaikan ilmanäytteet kerätään usein henkilökohtaisilla näytteillä tai alueilta, ja tuloksia verrataan voimassa oleviin altistumiseen rajoihin (esimerkiksi työterveyslainsäädäntöön tai EU-direktiiveihin asetetut ohjearvot). Biologinen monitorointi voi sisältää virtsan tai veren koostumuksen tarkkailun aineiden tai niiden metaboliittien löytämiseksi. Tulosten tulkinnassa huomioidaan sekä työntekijän yksilöllinen altistuminen että työolosuhteiden muutokset.

Säännöt ja käytännöt. Suomessa altistumistarkkailua säädellään valtakunnallisella työturvallisuuslain johtamisella sekä kemikaalilainsäädännöllä, ja EU-lainsäädäntö ohjaa muun muassa työpaikan riskinarviota, seuraavia mittauksia sekä tiedonantovelvollisuutta työntekijöille. Työnantajan tehtäviin kuuluu riskinarvion tekeminen, ohjelman laatiminen, mittausten suorittaminen tai ulkopuoliselle palvelulle hankkiminen sekä tulosten perusteella tehtävät parantavat toimenpiteet.

Toteutuksessa voidaan hyödyntää työterveyshuollon palveluita sekä laboratorion laadunvarmistusnormeja (esim. ISO/IEC 17025). Tulokset dokumentoidaan, ja työntekijöille sekä viranomaisille raportoidaan olennaiset havainnot sekä mahdolliset suojelutoimenpiteet.

Hyödyt ja rajoitteet. Altistumistarkkailun avulla voidaan ennaltaehkäistä pitkäaikaisia terveysvaikutuksia, kehittää työympäristöä ja seurata vaikutuksia toimenpiteiden jälkeen. Rajoitteisiin kuuluvat mittausten epävarmuus, yksilölliset erot sekä yksityisyyden ja luottamuksellisuuden huomiointi biomonitoringissa.