allomorfioita

Allomorfioita ovat saman morfeemin eri ilmentymät. Morfeemi on kielen pienin merkityksellinen yksikkö, ja allomorfit ovat tämän morfeemin vaihtoehtoisia, äänteellisiä tai kirjoitusasultaan erilaisia muotoja. Allomorfia syntyy, kun morfeemi saa eri ääntä tai muotoa ympäristön mukaan. Ympäristötekijöitä voivat olla äänteellinen konteksti, kieliopillinen funktio tai sanaluokka.

Esimerkkejä: englannin monikon -s allomorfiaa esiintyy kolmella tavalla: /s/ jälkimmäisen äänteen mukaan, /z/ tai /ɪz/; esimerkkejä sanoista cats, dogs ja buses. Toinen tunnettu esimerkki on englannin menneen ajan -ed, jolla on allomorfiat /t/, /d/ ja /ɪd/ (kuten walked, played, wanted).

Kolmas esimerkki: espanjan määriteartikkelit el/la/los/las muodostavat saman morfeemin eri allomorfioita riippuen suvusta ja luvusta.

Allomorfia auttaa ymmärtämään, miksi saman morfeemin eri käyttötilanteissa voi kuulostaa erilaiselta, ja se on keskeinen käsite morfologian ja fonologian rajapinnoissa sekä kielenhistorian tutkimuksessa.