allokointeihin

Allokointeihin viitataan usein eräänlaisina päätöksenteon kokonaisuuksina, joissa rajalliset resurssit jaetaan useille kohteille tai tehtäville. Allokointi voi kohdistua sekä konkreettisiin tavaroihin että abstrahoituihin resursseihin, kuten aikaan, rahaan, kapasiteettiin tai muistialueisiin. Päätösten tarkoituksena on löytää tasapaino tehokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja läpinäkyvyyden välillä sekä varmistaa, että resurssit käytetään tarkoituksenmukaisesti.

Käyttöalueet ja kontekstit ovat moninaisia. Taloudessa ja liiketoiminnassa allokointeihin liittyy esimerkiksi pääoman, työvoiman, raaka-aineiden ja tuotantoprosessien aikataulutuksen jakaminen. Tietotekniikassa allokointi tarkoittaa useimmiten muistien, suorituskyvyn tai virtuaalisten resurssien jakamista ohjelmien ja palveluiden kesken. Tietokonejärjestelmissä puhutaan muistiallokoinnista sekä dynaamisesta ja staattisesta allokoinnista, mikä vaikuttaa suorituskykyyn ja fragmentoitumiseen. Operaatioanalyysissä ja optimointitehtävissä allokointi esiintyy esimerkiksi määrärahojen, tehtävien tai kuljetusreittien jakamisena, jossa ratkaisut pyritään hakemaan matemaattisten mallien avulla. Julkisessa hallinnossa budjettien allokointi määrittää, miten varoja jaetaan eri ohjelmien ja palveluiden välillä.

Menetelmät allokointien ratkaisemiseksi vaihtelevat. Optimointikelijät kuten lineaarinen ja kokonaislukujen ohjelmointi sekä erilaiset heuristiikat ja simuloidut optimointitekniikat voivat löytää hyödyllisiä ratkaisuja. Keskeisiä huomioita ovat käytettävyyden, eheyden ja läpinäkyvyyden takaaminen sekä seurattavuus siitä, miten valintojen perusteet ja tulokset muodostuvat.