allokaatiotehokkuuden

Allokaatiotehokkuus on taloustieteellinen käsite, joka kuvaa resurssien jakautumista siten, että ne tuottavat suurinta mahdollista arvoa tai hyötyä yhteiskunnalle. Sitä kutsutaan myös Pareto-tehokkuudeksi, joskus myös pareto-optimaaliseksi. Taloudellisessa mielessä allokaatiotehokkuus saavutetaan, kun resurssien uudelleenjako ei voi parantaa kenenkään tilannetta ilman, että samalla heikennetään jonkun toisen asemaa.

Tämä tila saavutetaan tyypillisesti vapailla markkinoilla, joissa kysyntä ja tarjonta määräävät hintoja ja resurssien kohdentumista. Jos markkinat eivät toimi tehokkaasti, esimerkiksi ulkoisvaikutusten tai informaation epäsymmetrian vuoksi, allokaatiotehokkuutta ei saavuteta. Tällöin voi olla tarpeen valtion väliintulo esimerkiksi verotuksen tai sääntelyn avulla.

Allokaatiotehokkuus ei välttämättä takaa oikeudenmukaista tai tasa-arvoista resurssien jakautumista. Se keskittyy ainoastaan tehokkuuteen, eli siihen, että yhteiskunnan kokonaishyöty maksimoituu. Taloustieteilijät käyttävät allokaatiotehokkuuden käsitettä arvioidessaan eri talouspolitiikkojen tai markkinarakenteiden vaikutuksia.