allatiivimerkitys

Allatiivimerkitys (allatiivin semanttinen funktio) on suomen kielessä allatiivin tapauksellisen merkityksen alue, jolla ilmaistaan suuntaa kohti paikkaa tai vastaanottajaa. Allatiiviset muodot, kuten -lle, ilmenevät sanan lopussa ja ne voivat viitata sekä tilasuuntautumiseen että datiiviseen vastikkeeseen, kun puhutaan jollekin tai jollekin annettavasta.

Tilallinen allatiivinen käyttö ilmaisee liikkeen tai suunnan kohti paikkaa, kuten ulkoinen suuntaus tai siirtyminen kohti jotakin kohtaa. Esimerkkejä: mennään talolle (to the house), mennään koululle (to the school). Verrattuna illatiiviin, joka ilmaisee paikan sisään menemistä (taloon, kouluun), allatiivi korostaa suuntaa kohti paikkaa ulkona tai sen pinnalle.

Allatiivimerkitystä käytetään myös vastaanottajana tai epämuodollisena datiivina, kun puhutaan jollekin tai jollekin jotakin annettavasta tai suunnatun toiminnan kohteena. Esimerkkejä: annan kirjan opettajalle (to the teacher), kirjoitan ystäville (to the friends). Pronominien tapauksessa yleisiä allatiivimuotoja ovat minulle, sinulle, hänelle sekä heille, jotka ilmaisevat “minulle/ sinulle/ hänelle/ heille”.

Morfologia ja muuttuminen: yleinen allatiivin päätteinen muoto on -lle, ja monikossa -ille voi muodostua muodoille kuten kouluille. Allatiivimerkityksiä voidaan käyttää sekä konkreettisen tilan ilmaisuun että epäsuoraan, kuten hyödyttävän tai tarkoituksen kohteena olevan actsion luetteluun.

Yleistajuinen kuvaus: allatiivimerkitys on tärkeä osa suomen adpositiivista järjestelmää, joka kattaa sekä paikan suunnan että epäsuoran datiivisen merkityksen. Se vastaa englannin toihin tai för-merkitykseen riippuen kontekstista.