alkuperäislähde

Alkuperäislähde on tutkimuksen keskeinen käsite, joka viittaa lähteeseen, joka on syntynyt tai tullut suoraan tutkittavan ilmiön yhteydessä. Se edustaa ensimmäisen käden todistusta eikä ole pelkän toisen tulkinnan tulos. Alkuperäislähteisiin kuuluu sekä kirjallisia että ei-kirjoitettuja materiaaleja: asiakirjat, päiväkirjat, kirjeet, raportit, kartat ja valokuvat; äänitteet ja videotallenteet; esineet sekä arkeologiset löytöt; sekä suullinen perinne ja haastattelut. Digitaalisen aikakauden myötä alkuperäislähteiksi katsotaan yhä useammin sekä alkuperäiset digitaaliset tiedostot että tallenteet, jotka kuvaavat ilmiön ensikäden havaintoja.

Alkuperäislähde eroaa sekundaarilähteestä, joka esittää tietoja tulkintojen, analyysejä tai yhteenvetojen kautta. Tutkimuksessa käytetään usein sekä alkuperäislähdettä että niihin liittyviä kontekstuaalisia analyysejä. Lähteiden käyttö edellyttää kriittistä arviointia: aitouden, kronologian, alkuperäisen kontekstin sekä mahdollisen puolueellisuuden huomioon ottamista. Osa lähteistä on katkelmallisia, vanhentuneita tai rajoitetusti saatavilla, ja niiden vaikutuksia on tarkasteltava yhdessä muiden lähteiden kanssa.

Säilytys ja hallinta ovat keskeisiä: alkuperäislähteet arkistoidaan, säilytetään kirjastoissa ja museoissa, ja niihin liitetään asianmukaiset metatiedot sekä tieto hankinnasta ja säilytyksestä. Tämä parantaa lähteen löydettävyyttä, autenttisuutta ja käytettävyyttä. Alkuperäislähteet ovat tärkeitä monilla tieteenaloilla, kuten historiassa, kielitieteessä, arkeologiassa ja kulttuurintutkimuksessa, ja niiden ensikäden havainnot muodostavat perustan moniin tutkimusvaiheisiin.