alkalinitetista

Alkalinitetti on vesiliuoksen puskurointikyky, eli sen kyky vastustaa happamien aineiden lisäyksiä ilman suuria pH-muutoksia. Se kuvaa veden puskurivarantoa emäksisissä ioneissa ja sitä pidetään tärkeänä mittarina veden laadun hallinnassa sekä luonnossa että juomaveden käsittelyssä. Alkalinitetin yleisin yksikkö on mg/L CaCO3 tai meq/L.

Alkalinitetti muodostuu pääasiassa bikarbonaatista (HCO3−) ja karbonaatista (CO3^2−), sekä pienestä osasta hydroksideja (OH−). Luontovedissä näiden ioniemien määrä riippuu kallioperän mineraaleista sekä hiilidioksidin liukenemisesta veteen, ja ne antavat vedelle puskurikyvyn, jolla pH ei muutu nopeasti happojen lisäyksen seurauksena.

Mittaus: Kokonaisalkalinitetti (TA) määritetään titraamalla näyte vahvaa happona, kunnes pH saavuttaa 4,5. Joissakin yhteyksissä raportoidaan myös phenolphthalein-alkalinitetti, joka kuvaa osaa puskurikyvystä ja mitataan päätepisteessä noin pH 8,3. Näin saadaan lisätietoa alkalinitetin jakautumisesta eri karbonaattijärjestelmän muotoihin.

Käytännön merkitys: Alkaliniteti on keskeinen parametri veden pH:n vakauden varmistamisessa, erityisesti vedenkäsittelyssä, korroosion estossa sekä nitrifikaatioprosesseissa. Luontovesissä alkalinitetti vaihtelee maaperän ja hiilidioksidin mukaan, mutta riittävä puskurikyky on tärkeää sekä ekosysteemien että juomaveden laadun kannalta.