alfafunktionalisointeihin

Alfafunktionalisoinnit ovat orgaanisen kemian reaktioita, joissa alfa-sijainnilla karbonyylijohdannaisen hiiliatomiin lisätään uusi funktionaalinen ryhmä. Alfa-position tarkoittaa ketonien, aldehydien tai niiden derivaattien läheisyyttä olevia hiiliatomeja. Näiden reaktioiden avulla voidaan rakentaa monimutkaisia yhdisteitä ja muokata molekyylien rakennetta yhdistämällä erilaisia funktionaalisia ryhmiä.

Mekanismini perusteet perustuvat usein enolaattien muodostamiseen ja niiden reagoimiseen elektrofiileillä. Vahvoja perusreagensseja käytetään enolaattien luomiseksi, kuten LDA, LHMDS tai NaH, usein alhaisissa lämpötiloissa. Alfa-alkylaatio tapahtuu, kun enolaatti reagoi alkylhalogenidin kanssa; alfa-arylaation ja alfa-acylaation tapauksissa käytetään aryl- tai acyl-elektrofiilejä tai vastaavia reaktioita, kuten cross-coupling-tyyppejä tai acylation-reaktioita. Alfa-halogenoituja kierteitä sekä alfa-oksigaatiota voidaan saavuttaa erillisillä elektrofiileillä ja katalyysillä. Enantio- ja diastereoselektiiviset alfafunktionalisoinnit ovat erityisen tärkeitä farmaseuttisessa ja luonnontuotteiden synteesissä, ja niissä käytetään sekä organokatalyyttejä että metallikatalyyttejä.

Keskeisiä haasteita alfafunktionalisoinneissa ovat regio- ja stereoselektiivisyys sekä kontrolli enolaattien muodostuksessa ja reaktio-olosuhteiden herkkyys. Olosuhteiden hallinta on olennaista sivureaktioiden minimoinnissa. Alfafunktionalisoinnit ovat keskeisiä strategioita modernissa synteesissä, koska ne mahdollistavat suoran, esteettömän pääsyn monipuolisiin alpha-substituoiduihin ketoniyhdisteisiin ja niiden johdannaistuotteisiin, joita käytetään laajasti lääkeaineiden ja luonnonuotteiden valmistuksessa.