aktiivisyys

Aktiivisyys (yleisemmin kirjoitetaan aktiivisuus) kuvaa olotilaa tai ominaisuutta, jossa ihminen on aktiivinen ja osallistuva. Käsite kattaa fyysisen, henkisen ja sosiaalisen toiminnan määrän ja laadun. Suomessa yleisesti käytetty muoto on aktiivisuus; aktiivi- ja -syys-variantteja esiintyy harvemmin. Aktiivisuus voi ilmetä eri konteksteissa kuten liikunnassa, työssä, oppimisessa ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa.

Fyysinen aktiivisuus viittaa kehon liikkeeseen ja energiankulutukseen, esimerkiksi liikkumiseen, urheiluun ja harjoitteluun. Kognitiivinen aktiivisuus tarkoittaa osallistumista ajatteluun, päätöksentekoon ja oppimiseen. Sosiaalinen tai yhteiskunnallinen aktiivisuus kattaa vuorovaikutuksen, vapaaehtoistyön, yhteisötoiminnan ja kansalais-/poliittisen osallistumisen. Aktiivisuus voi ilmetä lyhytaikaisesti tai pitkäjänteisenä elämäntapana, ja se vaikuttaa motivaatioon ja ympäristötekijöihin.

Mittaus ja vaikutukset: aktiivisuutta mitataan sekä itsearvioin että objektiivisin mittarein, kuten fyysisen toiminnan määrä tai osallistumisen aste. Terveydellisesti korkea fyysinen aktiivisuus liittyy parempaan terveydentilaan ja hyvinvointiin, kun taas liiallinen passiivisuus tai liiallinen rasitus voi olla haitallista. Kognitiivinen ja sosiaalinen aktiivisuus korreloivat usein oppimisen, mielenterveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin kanssa. Koulutus- ja työympäristöt voivat tukea aktiivisuutta erilaisten interaktiivisten menetelmien kautta.

Taustat ja sanasto: sana juontaa latinan activus- sanasta; suomalainen muoto on aktiivisuus. Aktiivisyys-variantteja käytetään harvoin, mutta ne voivat esiintyä teksteissä. Käsite on laaja ja kattaa yksilön toimintakyvyn sekä osallistumisen eri elämän osa-alueilla.