ajoasennon

Ajoasento tarkoittaa kuljettajan kehon asentoaan ajon aikana. Hyvin säädetty ajoasento parantaa ajokontrollia, vähentää lihasjännitystä ja väsymystä sekä lisää turvallisuutta onnettomuustilanteissa.

Keskeiset periaatteet ovat: selkä ja niska mahdollisimman suorina tai hieman taivutettuina, hartiat rentoina, kädet ohjauspyörällä noin 9–3 tai 8–4 asennossa, kyynärpäät noin 90 asteen kulmassa sekä jalat rentoina polkimien yllä siten, että liikkeet ovat vapaasti tehtävissä. Näkölinjan tulisi ulottua instrumenttien kautta tien reunaviivoihin ilman kiireellistä pään kääntelyä. Etäisyys polkimista sekä näkyvyys kelluvien mittareiden ja ikkunoiden suhteen on säädettävissä.

Istuin, selkänoja ja pääntuki ovat tärkeimmät säädettävät osat. Istuimen etäisyyden avulla säädetään polkimien saavutettavuus, korkeus vaikuttaa näkyvyyteen ja käsien liikuttamiseen, ja selkänojan kulmaa voidaan säätää tukemaan alaselkää ilman, että se puristaa. Pääntuki asetetaan niskan alapuolelle tukemaksi yllättävissä liikkeissä.

Turvallisuusnäkökohdat: oikea ajoasento parantaa reaktioaikaa ja vähentää lihasrasitusta sekä väsymystä. Hyviä käytäntöjä ovat säännölliset tauot, ajoasennon vaihtelu pidemmissä ajomatkoissa sekä ratti- ja peiliasetusten tarkastus ennen matkaa.

Erikoistilanteet: pienen tai isomman kehon mittasuhteet, raskauden aikaiset muutokset sekä liikuntarajoitteet voivat vaatia yksilöllisiä säätöjä tai ammatillista ajoasentotutkimusta.