agglomeroitumiseen

Agglomeroituminen on partikkeleiden pintojen välisiin vetovoimiin perustuva kasautumisprosessi, jossa pienemmät hiukkaset kiinnittyvät toisiinsa muodostaen suurempia, kiinteämpiä kappaleita. Sitä esiintyy sekä luonnossa että teollisuudessa: luonnossa se vaikuttaa maaperän rakenteeseen ja sedimentaatioprosesseihin, kun taas teollisuudessa sitä hyödynnetään ja hallitaan rakeiden, granuloitujen tuotteiden ja pelleteiden valmistuksessa sekä rakennus-, sementti- ja kemianteollisuudessa.

Mekanismina agglomeroitumiseen vaikuttavat voimat kuten van der Waalsin vuorovaikutukset, elektrostaattiset vaikutukset sekä kapillaariset sidokset nestemäisen sideaineen avulla. Kosteus, lämpötila ja partikkelien fyysiset ominaisuudet määrittävät, millä tavoin hiukkaset tarttuvat toisiinsa. Agglomeroituminen voidaan toteuttaa kuivana, jossa fyysinen kosketus ja mekaaninen käsittely johtavat kiinnittymiseen, tai märkätilanteessa, jossa nestettä käytetään sillattamaan hiukkaset toisiinsa (granulaatio, pelletointi).

Vaikutukset ja sovellukset vaihtelevat tuotteesta riippuen: agglomeroituneet kappaleet voivat parantaa virtaavuutta, kuljetettavuutta ja pakkausominaisuuksia sekä säätää tiheyttä ja liukoisuutta. Prosessin suunnittelussa ja kontrolloinnissa kiinnitetään huomiota sideaineen määrä, kosteus, lämpötila sekä partikkelijakauma, jotta saavutetaan haluttu rakeen koko, kestävyys ja toiminnalliset ominaisuudet.