affinityerotukset

Affinityerotukset ovat biokemiallisia erottelumenetelmiä, joissa kohdemolekyyli sidotaan kiinteälle tuelle ligandin välisen erityisen vuorovaikutuksen perusteella. Näin voidaan poimia ja puhdistaa haluttu molekyyli suuremmasta näytteestä kontrolloiduilla ehdoilla.

Yleisimpiä muotoja on affiniteerkromatografia, jossa ligandi kiinnittyy kiinteään resinialustaan. Esimerkkejä ovat immobilisoitu metallipohjainen puhdistus histidiinirepeille (IMAC), Protein A- tai Protein G -pohjaiset järjestelmät IgG-antigeeneille, sekä lectiini- tai streptavidiin/avidin-pohjaiset järjestelmät glyko- tai biotiinimerkityille molekyyleille. Näissä menetelmissä näyte kulkee kolonnin läpi, kohdemolekyyli sitoutuu ligandiin ja muut komponentit huuhtoutuvat pois.

Eluentin valinta vapauttaa kohdemolekyylin muuttamalla pH:ta, suolapitoisuutta tai kilpailemalla toisen ligandilla. Tämä mahdollistaa hellävaraisen ja valikoivan erottelun sekä usein korkean puhtauden saavuttamisen yhdellä vaiheella.

Edut sekä rajoitukset: Etuna on korkea valikoivuus, hyvä puhtaus ja toiminnan säilyminen sekä mahdollisuus automaatioon ja skaalaamiseen. Rajoituksina ovat ligandin vuoto, kustannukset sekä tarve optimoinnissa; joillekin molekyyleille affiniteerotus ei ole toimiva ratkaisu oyksinkertaisesti.

Sovelluksia ovat proteiinien, entsyymien ja vasta-aineiden puhdistus sekä diagnostiset ja tutkimukselliset järjestelmät. Affiniteerotukset kehittyivät 1960–1970-luvulla ja ovat sittemmin vakiinnuttaneet asemansa keskeisenä työkaluna biotekniikassa. Katso myös affiniteerkromatografia.