affiniteettikromatografia

Affiniteettikromatografia on kromatografian menetelmä, joka hyödyntää kohdemolekyylin ja kiinteän faasin välillä olevaa spesifistä vuorovaikutusta, kuten antigeeni-vasta-aine-sitoutumista, entsyymi-substraatti-vuorovaikutusta tai ligandi-reseptorisitoutumista, biomolekyylien erottamiseen ja puhdistamiseen. Menetelmä perustuu siihen, että stationaarinen faasi (kuten geelipolymeerimatriisi) on immobilisoitu sitoutumiskohdalla, joka sitoo spesifisesti halutun kohdemolekyylin näytemateriaalista. Muut aineet, jotka eivät sido stationaarista faasia, huuhtoutuvat pois. Kun kohdemolekyyli on sidottuna, se voidaan eluoida muuttamalla olosuhteita, esimerkiksi muuttamalla pH:ta, ionivahvuutta tai lisäämällä kilpailevaa ligandiä. Tämä mahdollistaa erittäin selektiivisen ja tehokkaan erotuksen. Affiniteettikromatografiaa käytetään laajalti proteiinien, vasta-aineiden, entsyymien ja muiden biomolekyylien puhdistamisessa bioteknologiassa, lääketieteellisessä tutkimuksessa ja diagnostisissa sovelluksissa. Menetelmän etuja ovat korkea spesifisyys ja kyky saavuttaa suuri puhdistusaste yhdellä erotusvaiheella, mutta sen haittana voi olla korkea hinta ja tietyntyyppisten spesifisten ligandien saatavuus.