aerosolihiukkasista

Aerosolihiukkaset ovat ilmaan suspensoituja kiinteitä tai nestemäisiä hiukkasia. Niiden koko vaihtelee noin yhdestä nanometristä useisiin mikrometreihin, ja ne muodostavat suurimman osan ilmakehän hiukkasista. Ilmakehässä hiukkaset voivat olla primaarisia, jolloin ne päätyvät ilmakehään suoraan lähteestä, tai sekundaarisia, jotka muodostuvat kaasujen reaktioiden ja aineiden tiivistymisen kautta.

Koostumus vaihtelee suuresti lähteiden mukaan. Yleisimmät komponentit ovat sulfaatit, nitraatit sekä ammonium-yhdisteet, orgaaniset yhdisteet sekä kiinteät hiukkaset kuten pöly, noki ja merisuolahiukkaset. Luonnollisia lähteitä ovat pöly, merivesi- ja tulivuoriperäiset hiukkaset sekä biologiasta peräisin olevat hiukkaset; ihmisen toiminnasta johtuvia lähteitä ovat liikenne, energiantuotanto, teollisuus ja rakennuspöly. Biologiset hiukkaset, kuten siitepöly ja itiöt, kuuluvat myös aerosolihiukkasiin.

Fysikaalisesti aerosolihiukkaset vaikuttavat ilmanlaatuun ja ilmastoon. Koko, muoto ja kosteudenkestävyys määrittävät niiden optiset ominaisuudet sekä niiden kyvyn toimia pilvien muodostuksen ytiminä eli CCN (cloud condensation nuclei). PM2.5- ja PM10-arvot kuvaavat pienhiukkasen massaa ja ovat keskeisiä terveys- sekä ympäristöriskien arvioinnissa. Pienemmät hiukkaset pääsevät syvälle keuhkoihin ja voivat vaikuttaa verenkiertoon, mikä lisää sairastumisriskejä.

Mittaus ja seuranta perustuvat gravimetriseen filtterimittaukseen sekä online-instrumentteihin kuten optisiin hiukkasmittareihin, nephelometrian mittauksiin ja aerosolikoostumuksen analyysiin (esim. massaspektrometriat). Yleisimmät tunnusluvut ovat PM2.5 ja PM10 sekä niihin liittyvät ilmanlaatuindeksit, joita käytetään ilmanlaadun ohjauksessa ja politiikkatoimien arvioinnissa.