adjektiivirakenteessa

Adjektiivirakenteessa viitataan suomen kielen adjektiivien käyttöön ja niiden syntaktisiin ja morfologisiin piirteisiin lauseissa. Adjektiivit ilmaisevat ominaisuuksia, kuten laatua, kokoa, väriä tai tilaa, ja ne voivat toimia sekä attribuutivisesti että predikatiivisesti. Suomen kielessä adjektiivit eivät ole sukupuolittuneet, vaan ne ainoastaan taipuvat kohteena olevan substantiivin mukaan.

Taivutus ja yhteensovitus ovat keskeisiä. Adjektiivit taipuvat sen mukaan, mihin koodiin ja lukumäärään substantiivi taivutetaan, ja ne noudattavat samaa taivutusmallia kuin substantiivit. Esimerkiksi nominatiivin yksikkö: iso talo; nominatiivin monikko: isot talot. Partitiivinen yksikkö:isoa taloa; genetiivinen monikko: isojen talojen. Adjektiivit voivat siten esiintyä sekä yksikön että monikon, sekä eri sijamuotojen kanssa vastaavasti lausuman tarvitseman merkityksen ilmaisemiseksi.

Aattributiivinen ja predikatiivinen käyttö. Aattributiivinen rakenne sijoittaa adjektiivin ennen pääsubstantiivia, kuten iso talo, sininen taivas. Predikatiivinen käyttö tapahtuu liitteen “olla” kanssa, jolloin adjektiivi pysyy nominatiivissa: talo on suuri. Adjektiivin asteenilmaisut muodostuvat pää- ja vertailumuodoilla: isompi, suurin, parempi, paras. Suomen adjektiivit voivat muodostaa myös epäsäännöllisiä vertailumuotoja, kuten hyvä – parempi – paras, sekä adjektiiveja, jotka muodostetaan -inen-merkinnällä, kuten kivinen tie.

Yleisiä huomioita. Adjektiivit eivät käytä erillisiä määräisiä sekä epämääräisiä artikkeleita kuten joissakin kielissä; ne taipuvat nimenomaan suhteessa kyseessä olevaan nimeen. Adjektiivirakenteen tunteminen helpottaa suomalaisen ilmauksen tarkkaa ja sujuvaa ilmaisua sekä kirjoitetussa että puhuttussa kielenkäytössä.