adapterimolekyyleille

Adapterimolekyylit ovat signaalinsiirtosoluissa toimivia proteiineja, jotka järjestävät ja koordinoivat useiden proteiinien vuorovaikutuksia. Niiden tehtävänä on toimia sillan tai kehysten tavoin: kokoamalla signaalikomplekseja, helpottamalla prosessointia ja määrittämällä, missä ja milloin signaali etenee. Ne eivät välttämättä itse katalysoi kemiallista reaktiota, vaan verkostoivat komponentteja siten, että viesti kulkee tehokkaasti eteenpäin.

Yleisimpiin adapterimolekyyleihin kuuluu moduulirakenteisia proteiineja, joilla on useita sitoutumiskohteita. Esimerkiksi SH2- ja SH3-domeenit voivat sitoutua fosfoituneisiin reseptoriproteiinien motifneihin sekä proliinipitoisiin alueisiin, jolloin adapteri yhdistää aktivaation ja signaalireitin komponentteja. Lähellä solukalvonsisä- ja kalvopesäkkeissä sijaitsevat adaptoriprotieinit kuten LAT toimivat T-solujen signaalikierron järjestäjinä. Toisaalta immuunijärjestelmän aloilla MyD88 ja TRIF ovat TLR-reseptorien äärellä toimivia adaptooria, jotka koordinoivat downstream-reittejä ja organismin vasteita.

Toimintansa kautta adapterimolekyylit vaikuttavat signaalin voimakkuuteen, spesifisyyteen ja aikatauluun sekä mahdollistavat ristevän viestinnän eri polkujen välillä. Heidän rakenteensa mahdollistaa monien reittien integraation ja uudelleenohjauksen riippuen kontekstista ja solutyyppistä. Häiriöt adapterimolekyylien toiminnassa voivat johtaa sairauksiin, kuten syövän, tulehduksellisten ja autoimmuunien tilojen kehittymiseen.

Lyhyesti, adapterimolekyylit ovat solujen viestintäverkkojen keskeisiä järjestäjiä, jotka helpottavat ja säätelevät monimutkaisia proteiinijärjestelyjä signaalireittien tehokkaan toiminnan varmistamiseksi.