Adapterimolekyylit

Adapterimolekyylit ovat molekyylejä, jotka toimivat sillan tavoin kahden erilaista molekyylipartta toisiinsa yhdistämiseksi. Niiden tarkoituksena on mahdollistaa tai helpottaa sitoutumista, joka ei muuten tapahtuisi suoraan. Adapterimolekyylit voivat olla pienikokoisia kemiallisia linkkereitä sekä proteiini- että nukleiinihappoperusteisia rakenteita, joita käytetään konjugoinnissa, immobiloinnissa ja järjestelmäintegraatiossa.

Yleisimmät tyypit ovat: 1) heterobifunktionaaliset linkkerit, joilla on kaksi erilaista reaktiivista päätä (esim. NHS-esteri ja maleimidi), 2) biotin-streptavidin-parin hyödyntävät adapterit, 3) DNA-adapterit, jotka mahdollistavat kirjastojen tai muiden nukleiinihappojen yhdistämisen, sekä 4) proteiini- tai nanopartikkelipohjaiset adapterit, jotka tarjoavat spesifisiä vuorovaikutuksia.

Käyttökohteita ovat biokonjugointi kemian ja materiaalitieteen alueilla, DNA- tai RNA-kirjastojen valmistus ja kohdentaminen, sensorit sekä diagnostiikka sekä nanopartikkelien kohdentaminen ja lääkeaineiden toimitus.

Haasteita ovat epäspesifi sitoutuminen, konjugointireaktioiden hallinta sekä adapterien stabiilisuus ja säilyvyys erilaisissa olosuhteissa. Oikean pituuden, reaktiivisuuden ja valittujen ryhmien merkitys riippuu sovelluksesta, ja valinnat vaikuttavat konjugoinnin tehokkuuteen ja spesifisyyteen.