absorptioiden

Absorptioiden käsite kattaa useita ilmiöitä, joissa aine ottaa vastaan energiaa, säteilyä tai hiukkasia ympäristöstään. Absorptio on yleistermi fysiikassa, kemiassa, biologiassa ja lääketieteessä. Etymologisesti absorptio on lainasana Latinasta, ja suomenkielinen termi absorptioiden muodostuu sen monikkomuodoista.

Optiikassa ja spektroskopiassa absorptio johtaa valon vähenemiseen materiaalin pituuden funktiona. Aallonpituuden funktiosta riippuvaan heikkenemiseen liittyy absorptio-kerroin α, jolloin valon intensiteetti seuraa I = I0 e^{-αx}. Beerin-Lambertin laki kuvaa absorbanssin ja pitoisuuden yhteyttä: A = εcl, missä ε on molaarinen absorptiivisuus, c pitoisuus ja l on polkuun tarkoitettu matka. Näin voidaan tulkita nesteiden tai muiden aineiden rakennetta sekä niiden pitoisuuksia.

Biologiassa ja kemiassa absorptio näkyy erityisesti valonabsorptiossa: pigmenttien valinta ja elektronisten tai vibraatioiden siirtymät määrittelevät, mille aallonpituuksille aine absorboi. Fotosynteesissä vastavaloa absorboivat pigmentit mahdollistavat energia-aineksen siirtämisen. Lääketieteessä ja farmakologiassa absorptio tarkoittaa aineen imeytymistä elimistöön, esimerkiksi suoliston limakalvosta verenkiertoon, ennen jakautumista ja vaikutusta.

Akustiikassa absorptio-ominaisuudet kuvaavat, kuinka paljon äänestä imeytyy materiaaliin sen sijaan, että se heijastuisi. Näiden ilmiöiden tutkiminen ja mittaaminen on keskeistä tilojen suunnittelussa sekä valontuottavien ja äänieristävien ratkaisujen kehittämisessä. Absorptioiden käsite kattaa näin monialaisen kokonaisuuden, jossa aineet ottavat vastaan energiaa eri muodoissa.