Yleistyvyys

Yleistyvyys tarkoittaa tutkimustulosten kykyä kantautua tai päteä laajempaan kontekstiin kuin missä ne alun perin on hankittu. Se liittyy ulkoiseen validiteettiin ja tarkoittaa, kuinka hyvin tutkimuksen havainnot voivat siirtyä suurempaan populaatioon, eri tilanteisiin tai ajankohtiin. Yleistyvyyden päämäärä on antaa tutkimuksesta johtopäätöksiä, jotka ovat merkityksellisiä käytännössä eikä ainoastaan tietyssä otteessa.

Käytännössä yleistyvyys jaetaan usein eri ulottuvuuksiin: populaatioon liittyvä yleistettävyys (voiko tulokset yleistää tietyntyyppiseen tai kokonaiseen väestöön), kontekstuaalinen yleistettävyys (voiko tulokset yleistää toisiin tilanteisiin tai ympäristöihin) sekä ajallinen yleistettävyys (voiko johtopäätöksiä soveltaa eri aikakausina). Lisäksi puhuttaessa tutkimuksesta puhutaan siirrettävyydestä eli siitä, kuinka hyvin tulokset voivat siirtyä toisiin mittausmenetelmiin tai mittapisteisiin.

Yleistyvyyteen vaikuttavat tekijät ovat otoksen edustavuus, tutkimusasetelman ja mittausten yhteensopivuus laajemman ilmiön kanssa, kontekstin kulttuuriset ja ajalliset tekijät sekä mahdolliset harhat kuten valikoitumisharha. Rajoituksia voivat aiheuttaa myös laboratoriokokeiden keinotekoinen ympäristö tai pienet otokset, jotka eivät heijasta todellisia olosuhteita.

Parantamiseen tähtäävä suunnittelu korostaa edustavaa otantaa, eri kontekstien ja ajanjaksojen huomiointia, rekisteröityjä ja avoimia mittareita sekä replikaatioita ja systemaattista tarkastelua. Tulosten raportoinnissa on tärkeää erikseen määritellä yleistettävyyden rajoitukset.