Yleiskielessä

Yleiskielessä on suomen kielen rekisteri, jonka tavoitteena on muodostaa yleisölle ymmärrettävä, neutraali ja helposti lähestyttävä ilmaisu. Se soveltuu sekä puhutussa että kirjoitetussa kommunikaatiossa ja toimii vastakohtana muun muassa puhekielille, slangille ja alueellisille vernaculareille. Yleiskielen käyttö on yleisöystävällistä ja sitä pidetään kustannus- ja oppilaitosmaisessa kontekstissa normaalina.

Etymologisesti termi koostuu sanoista yleinen ja kieli, ja yleiskielellä viitataan kieleen, joka on yleisön kannalta sopiva, ei erityisen alueellinen tai tekninen. Adverbiyleiskielessä tarkoittaa ilmaisua tai rekisteriä, jossa käytetty kieli on yleiskielistä.

Käyttö ja piirteet: Yleiskieltää suositaan virallisissa teksteissä, tiedotteissa, uutisissa, opetuksessa ja asiakirjoissa sekä arkipäiväisessä mutta neutraalissa viestinnässä. Ominaisuuksia ovat neutraali sanasto, säännöllinen sanajärjestys ja lauseenrakenteet sekä pyrittäminen välttämään slangia, sanontoja ja liiallista murteellisuutta. Painopiste on ymmärrettävyydessä ja yleisöystävällisyydessä.

Ristiriitoja ja suhteet: Yleiskieli ei ole sama kuin kirjakieli, vaikka niillä on päällekkäisyyksiä. Kirjakieli viittaa kirjoitetun ilmaisun normeihin, usein muodollisempiin tekstilajeihin; yleiskieli kattaa sekä suullisen että kirjoitetun käytön, jossa pyritään neutraaliin rekisteriin. Rekisteriajattelussa yleiskieli toimii keskirekisterinä muiden, kuten puhekielen ja slangin, välillä.

Yleiskielessä ilmaisut pyrkivät luomaan yhteisen kielen, jolla on laajaa ymmärrettävyyttä ja soveltuvuutta monenlaisissa yhteyksissä.