pyrittäminen

Pyrittäminen on suomalainen termi, joka viittaa tavoitteeseen suuntautuvan ponnistelun prosessiin. Se kuvaa jatkuvaa, tarkoituksenmukaista pyrkimystä saavuttaa jokin päämäärä. Sanaa voidaan lähestyä verbistä pyrkiä muodostettuna sekä -minen-suffixillä, mutta yleisempi ja vakiintuneempi ilmaus on pyrkiminen. Pyrittäminen esiintyy pääasiassa kirjoitetussa kielessä, ja sen käytöllä korostetaan prosessin luonnetta sekä suunnitelmallisuutta.

Käytännössä pyrittäminen tarkoittaa sekä pitkäjänteisyyttä että suunnitelmallisuutta. Siinä korostuvat tavoitteiden asettaminen, etenemisen seuraaminen ja tarvittaessa toimintojen säätäminen vastoinkäymisten edessä. Se liittyy motivaatioon, itseohjautuvuuteen ja oppimisprosessiin, ja sitä voidaan tarkastella osana laajempaa tavoitteellisuutta ja kehittämistä.

Käytännön kontekstissa termi esiintyy pääasiassa akateemisessa ja kirjoitetussa kielessä, erityisesti kasvatustieteissä, psykologiassa ja johtamisen yhteyksissä. Arkisessa puheessa käytetään yleisemmin ilmauksia pyrkiminen tai tavoitteellinen toiminta, jolloin pyrittäminen nähdään neutraalina, mutta hieman vähemmän vakiintuneena varianttina.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että pyrittäminen kuvaa tietoisen, suunnitelmallisen ja jatkuvan ponnistelun prosessia, joka tähtää lopullisen päämäärän saavuttamiseen.