Yksinhuolto

Yksinhuolto on lapsen huoltajuuteen liittyvä järjestely, jossa yksi vanhempi vastaa lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja arkipäiväisestä huolenpidosta yksin. Hän on lapsen ensisijainen huoltaja ja tekee suurimman osan päätöksistä, jotka koskevat lapsen asumista, koulutusta, terveyttä ja hyvinvointia. Toinen vanhempi voi säilyttää joitakin oikeuksia, kuten tapaamisoikeuden ja tiedonsaantioikeuden lapsen asioista, sekä olla velvollinen osallistumaan lapsen elatukseen.

Yksinhuolto syntyy yleisimmin eron tai avioeron yhteydessä, mutta se voi olla tilapäinen tai pysyvä ratkaisu. Päätös yksinhuollosta voidaan tehdä tuomioistuimen päätöksellä tai vanhempien välisellä sopimuksella, ja sen tarkoituksena on edistää lapsen etua. Lapsen etuun vaikuttavat tekijät voivat olla lapsen ikä ja tarpeet sekä kummankin vanhemman kyky huolehtia lapsesta.

Käytännössä asiaa käsitellään usein sovittelun ja neuvonnan keinoin, ja tarvittaessa asia viedään käräjäoikeuteen. Suomessa yksinhuolto on yksi tapa järjestää huolto, mutta useammin pyritään yhteiseen huoltoon tai erilaisiin sopimisratkaisuihin, jos ne palvelevat parhaiten lapsen etua. Lapsen elatuksesta ja tapaamisoikeudesta voidaan sopia erikseen; molemmilla vanhemmilla on velvollisuuksia lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi.